Kohti uusia haasteita

Viimeisestä postauksesta on jo kulunut jokinen tovi. Oma elämäni on muuttunut totaalisesti, mutta tyytyväisenä voin todeta, että vain hyvään suuntaan. Kaksi ja puoli  vuotta sitten sairastumiseni fibromyalgiaan, vaikeasta ihmissuhteesta toipuminen ja oman itseni ja unelmieni etsiminen, sai minut kirjoittamaan ajatuksiani ylös. Nyt voin ilokseni kertoa, että fibromyalgian kanssa olen oppinut elämään päivä kerrallaan, sydän on toipunut ja aloittanut uuden elämän uuden ihmisen kassa. Pirujakin on tullut kitkettyä tässä männä aikoina oikein sutjakkaasti... Tulevaisuus näyttää valoisalta.

Tämä blogi on ollut yhden ajanjakson tuotetta ja kiitän kaikkia teitä, jotka olette blogin sivuilleni eksyneet kuluneina vuosina. Ajatuksenani on pitää tämä blogi avoinna, mutta aloitan uutta blogia liittyen hiivasyndroomaan. Tarkoituksena on kerätä blogiin ruokareseptejä ja muita ideoita ruoka-aineisiin ja terveyteen liittyen. Voi olla että sivuan siinä samalla fibromyalgiaakin,  hiivasyndrooma kun tuntuu olevan sidoksissa sairauteeni. Laitan uuden blogilinkin esille, kun sen saan aikaiseksi...

Toivotan valoisia ja kauniita asioita teidän kaikkien elämään!

- Lintupuu-

Universumi, tuo pieni elämän organisaattori

Keskiyön hiljaisuutta, tuhiseva koira jalkojen juuressa, mies sängyssä ja minä istahdan koneen ääreen kuunnellen Norah Jonesin laiskan rauhallista, pehmeää soundia. Minä ja uneton yö, liialliset ajatukset ja tarve asetella sormeni näppäimistölle saamaan sielulleni hetken rauhaa.

Huokaisen ja hymyilen hieman väsyneenä. Pirujen kitkentä on tuottanut yllättäviä tuloksia elämään. Olo on kuin märkä riepu, lätkäistynä narulle roikkumaan. Tuuli kuivattaa luututtua olemusta. Uskaltaessani täräyttää puukon pirtin pöytään ja saatuani pirujen täysivaltaisen huomion, en arvannut kuinka elämä voi ottaa yllättäen uuden suunnan, pakottaen monia peruselementtejä kääntämään nutun nurin ja ravistelemaan pölyn olemuksesta.

Kaikki alkoi olosuhteiden pakosta, joka pakotti irtisanomaan asuntoni ja etsimään nopeasti pienen ja halvan opiskelija-asunnon. Työhakemuksen täyttäminen toi yhden päivän aikana mukana töitä, jossa tällä hetkellä etenen hengästyttävää tahtia suurempiin vastuisiin. Eli opinnäytetyö saa tällä hetkellä pölyttyä muuttolaatikoissa... Juoksen päivätyön, iltatöiden ja muuttolaatikoiden sekamelskassa. Jokainen päivä tyrkkii minua uusien pirujen eteen ja pakottaa ottaa kantaa niiden olemassa oloon. Joudun useammin kuin kerran päivässä pohtimaan kuinka ikinä selviän kaikesta, mutta oudolla tavalla pölyjen karistessa, usko omiin voimiin palaa.  Tästäkin päivästä selvitään ja huomenna edessä on uudet kujeet.

Elämän muutosvoimien jyllätessä uskaltauduin heittämään parisuhteen yhden kortin varaan ja sanomaan viimein ilmaan ajatukseni ja tunteeni. Uskaltaa ottaa vastuu omasta onnellisuudesta ilman että jää odottamaan toisen täyttävän sanomattomia toiveita ja odotuksia, siinä sitä rohkeutta kerrakseen. Onneksi uhkapeli onnistui ja toivottavasti suhde saa tulevaisuudessa uuden yhteisen suunnan tämän hetkisen tunteita repivän kaukosuhteen tilalle.

Elämä yllättää, jos sille uskaltaa ojentaa käden ja luottamuksen. Jokin pieni päätös voi saada muutosvoimat liikkeeseen, ja siinä sitä sitten saakin katsella hieman ulkopuolisin silmin kuinka universumi alkaa järjestelemään asioita uuteen uskoon. Universumi, siinäpä on sitten yksi ahkera organisaattori...

Piru kerrallaan

Pirut eli pelot ovat kuin voikukkia. Juurineen ne on kaivettava ylös, kitkuteltava, varovaisesti luisutettava rikkarauta juuren myötäisesti aivan alas asti ja varovaisesti nostettava ylös. Hätiköimällä ei saada aikaan muuta kuin katkenneita juuria ja uusia alkuja. Voikukatkin on otettava pois yksi kerrallaan, kärsivällisesti.

Elämä oikeasti on verrattavissa puutarhan hoitoon. Hätiköimällä ei saada mitään aikaiseksi, perustukset on luotava hyvin tai muuten on edessä vain isompi savotta virheitä korjaillessa. Joskus pitää vain istahtaa ja annettava asioiden kulkea omaa tahtia, ei puukaan hoputtamalla kasva. Ja jos ei muuten, niin luontoäiti keksii omat jekkunsa, jonka edessä on vain kumarrettava nöyryyttään ja aloitettava alusta.

Pirunpelto edessäni huokaisen. Tänään yksi piru, huomenna toinen. Tänään menen kysymään opiskelija-asuntoa, johon minulla on varaa ettei katto katoaisi pääni päältä. Huomenna psykologin luo etsimään itselleni armoa. Loput pirut löytyvät jonosta seuraavina.

Piru kerrallaan...

PIRUJEN KITKENTÄÄ

Tänä aamuna itkin. Itkin pelkoni ulos tästä kehosta, laitoin ne eteheni ja myönsin, että pirut ovat palanneet vierailulle pohjalaisakan tupaan. Mielen tulisija on hiilloksilla, kylmä kahvikuppi pöydän kulmalla. Itkin teidät pirut eteheni, jotta näkisin kenen silmiin on minun katsomiseni. Itkin silmät punaisiksi, kuin punajuuret multaisella pellolla ja kuuntelin teidän ilkunnat. Pirut ovat minut tupaani ajaneet, läimäyttäneet oven kiinni ja jääneet päsmäröimään kuin isäntä maillaan, emäntä tuvassaan. Ja minut, ne ovat laittaneet palvelemaan.

Pirut, ne ovat minun pelkoni. Pirut ne kertovat etten minä osaa, pysty, kykene. Minä en ole mitään, en tiedä mitään, pysty mihinkään, uskalla mitään. Ja pienet uskon muruset, ne syötetään rotille.

Minä istun tuvassani, pöydän äärellä ja katson, kuinka pirut istuvat edessäni, keimailevat, ilkkuvat ja nauravat. Punajuurisin silmin katson vastaan ja otan puukon esille. Ja voimalla, karjaisten raivolla, isken puukon pöytään. Ja tuijotan.

Tämä tupa, tämä hiilloksinen tulisija, porinansa lopettanut kahvipannu. MINUN. 

Levottomuutta

Tänään tekee mieli nostaa ankkuri ja lähteä, hypätä ensimmäiseen junaan ja katsoa mihin päätyy. Olemisen levottomuus iski, jotain hullua on tapahduttava, tehtävä, annettava asioille tilaa tapahtua! Poikaystävä saa odottaa, koira jäädä kotiin, tehtävät työt saavat jäädä kesken, haluaisin vain huristella autolla ( jos olisi sellainen toimiva) kiemurtelevia teitä pitkin ja haistella kevät tuulia. Viimeinkin Lintu haluaa oikoa siipiä ja kokeilla josko kevättuulet jaksaisivat kantaa mukanaan..

Mur, mur, murinaa kuuluu rinnasta, nahan alta, vääntelehtii ja kiemurtelee. Himo karjaista ääneen, kuuluvasti. Halu kirkua, hyppiä, huutaa, nauraa, juosta karkuun ja suudella intohimoisesti. Se on vapauden lapsen ääni. Kevät ja levottomuus ovat löytäneet uhrinsa...

Uuteen elämään ?

Flunssa on viimein taltutettu, vaikka nenä niiskuttaa vielä hieman. Flunssasta ja fibrokivuista kärsiessä sain viimein odotetun herätteen itselleni. Aikaisemmin en ole jaksanut enkä oudolla tavalla pystynyt kiinnittämään mielenkiintoa muutoksiin, joita ruokailu- ja liikuntatapani vaatisi.
Näin jälkikäteen miettien olen tainnut tietää omat lukkokohtani. Kävin ennen vuoden vaihdetta energiaratahierojalla, joka puhdisti chakrani, aukaisi täysin jumiin menneet energiaratani ja hoiti muillakin keinoilla kehoani. Todennäköisesti saamani hoito helpotti saamaan lisää tilaa ja voimaa, että uusia asioita pystyisi tulemaan mieleeni.

Kulunut viikko on ollut mielenkiintoinen. Kun uusille asioille on valmis, ne tulevat elämään. Miettiessäni, että tarvitsisin hyvän kirjan tai tiedon  lähteen, joka kertoisi selkeästi ihmisen tarvitsemista ravinteista ja mahdollisesti innostavista ruokaresepteistä, sellainen löytyi kirjakaupan alennusmyynnistä huutaen, että ota minut mukaasi! Lisäksi olen löytänyt netistä paljon hyviä tutkimuksia fibromyalgiaan liittyen. Alan saamaan parempaa kuvaa, että mistä on kyse kun kehoni ei toimi niin kuin kuuluisi.

Ruokavalioon liittyen olen myös pohtinut että mikä onneton mielentila minussa on kun lohtusyön niin paljon. Asiathan ovat ihan hyvin elämässäni. Pohdiskelujen jälkeen ymmärsin, että perfektionistin perusluonne vain nostaa päätänsä. Minulle on vaikeita tilanteet, joita en ymmärrä tai joihin en pysty vaikuttamaan. Oman kehoni kivut ovat olleet nyt alitajuntaisia huolenaiheita. Heräilen taas keskellä yötä, nukun huonosti ja olen aamuisin kuoleman väsynyt kivuista puhumattakaan. Unen laatu on suoraan seurausta kiputiloihin.

Luettuani eri tutkimuksia, päätin kokeilla voisiko siinä olla jotain perää, että esim. fibromyalgiasta kärsivien ubikinolin puute aiheuttaa kehon hapetusstressiä, kipuja ja uupumista. Ne jotka ovat kiinnostuneet asiasta, tässä hyvä linkki ubikinolista . Kävin ostamassa luontaistuoteliikkeestä ko. pillereitä ja nyt 4 päivää niitä syötyäni, huomaan ainakin nukkuvani paremmin. En ole heräillyt öisin ja herään aamuisin pirteämpänä. Jaksan tehdä enemmän asioita. Väsähdän kyllä edelleenkin, mutta huomaan palautuvani nopeammin. Koska aloittamisesta on vasta hyvin lyhyt aika, suhtaudun vielä varovaisesti kommontoimasta ja hehkuttamasta asiaa, mutta varovaisen positiivinen olen. Toivon, että nämä antioksidantit helpottavat hieman elämää.

Totuushan on se, että jokapäiväisestä ruokavaliostahan tarvittavat ainesosat on saatava. Miten se voi olla mukamas vaikeaa ihmiselle, joka on ollut 7 vuotta aikanaan kasvissyöjänä?! Niskasta vain kiinni. Ja kas kummaa, kasvikset maistuvat jälleen niin hyviltä! Liikunnan suhteen on vain kuunneltava omaa kehoa. Sitä mennään mitä jaksetaan,mutta nyt kun energiaa on ollut enemmän, olen myös jaksanut lähteä koiran kanssa lenkille aamuisin. Tämän päivän saalis oli 5,5 km! Joskus  viime alkukesästä pystyin sellaiseen lenkkiin. Tänään on aika voittajafiilis, vaikka reisilihakset ja lonkat protestoivat hieman :)
Olen myös menemässä ensimmäiselle joogatunnille viikon kuluttua. Hieman jännittää, mutta toivon että siitä voisi löytyä sopiva laji, jolla saada kehoa rentoutumaan ja venymään.
Toivon, että löytäessäni vastauksia kysymyksiini ja toivon mukaan löytäessäni keinoja parempaan oloon, saan taas nukuttua, kivut vähenevät, kilot karisevat ja minulla on enemmän omanlaisempi olo. Toivon, että se pyllyä keinuttava nainen löytyy näiden suojamuurien takaa...

Tästäpä tuli nyt epätavanomainen selvitys minun olotilastani, mutta on hyvä saada ajatuksiaan ylöskirjoitetuksi.

Flunssassa

Pienessä kuumeessa ja flunssan kurimuksessa olemista, fibrokivut kiusaavat ja kiukuttaa. Pitäisi jaksaa tehdä opinnäytetyötä, mutta ei jaksa keskittyä mihinkään. Jalkapohjan ja pohkeiden lihaskivut saavat irvistelemään ja kärsivällisyys on hieman kortilla. Kukapa sitä nyt kipeänä haluaa olla, kun olisi asioita, joita pitäisi tehdä.Tänään pitää vain mennä hetkeksi iltatöihin, niistä ei voi luistaa. Väsyttää, kiukuttaa, haluaisin ryömiä lämpimään syliin ja olla siinä vain. Sitten laitan Jukka Pojan Mielihyvää-kappaleen soimaan ja hymy nousee takaisin huulille. Musiikki parantaa aina tämän tytön mielialaa.

 Huomaan taas, että olen surkea kärsimään hiljaa :D