sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Suklaapiparifilosofiaa

Viime yö meni kivun takia valvoessa. Heti kun lonkka alkaa unohtaa ilmoittaa olemassaolostaan, niin on käsien ja jalkapohjien vuoro. Tai viime yö oli kokonaisvaltaista epämääräistä kolotusta joka paikassa, mihin vain kipu keksi mennä. Kun hyörii ja pyörii sängyssä eikä mikään asento tunnu hyvältä, kun kirjaakin on vaikea pidellä käsissä, niin on aika ryhtyä luovaksi ja keksiä jotain positiivista tekemistä.

Kun ei ole mikään kiire, tekemiselle antaa aikaa. Hidas kulku keittiöön, tavaroiden yksittäin nostelu kaapeista ja avot! Tämä tyttö alkoi tekemään suklaapiparitaikinaa kello 4.30 aamuyöstä!
Suklaapipareiden teossa ja paistamisessa on jotain mieltä rauhoittavaa. Kun tekee jotain mielekästä, ei sitä jaksa huomata jokaista vihlaisua sormissa tai muualla kehossa. Kun kaksi pellillistä tuoksuvia rauhoittavia oli saatu paistettua ja kuppi teetä juotua, oli hyvä kömpiä takaisin sänkyyn ja nukahtaa piparin muru suunpielessä...

3 kommenttia:

  1. Pystyn kyllä kuvittelemaan millaiset säryt sulla on ollu :( Mulla tuli vajaa vuosi sitten jalkapöytään ganglio eli hyytelörakko ja se oli todella kipeä! En pystynyt yöllä nukkumaan kun sitä särki, söin varmaan pari grammaa särkylääkkeitä per päivä että pystyin liikkumaan. Onneksi Artulla on vanha roskisdyykkauslöytö Tampereen ajoilta, sairaalan kävelykeppi...sen avulla sitten köpöttelin pari pahimpaa päivää. Ganglio on edelleenkin tuolla jalassa, levolla se rauhoittui ja pieneni. Välillä ilmoittaa olostaan turpoamalla ja kipuilemalla, mutta onneksi ei ole enää semmoista tuskaa mitä silloin alkuvaiheessa :p Ja odottelen kauhulla noita syyskylmiä kun ne tuppaa mullakin kipeyttämään ja kangistamaan sormen nivelet...(luulen että ottivat nokkiinsa silloin muutama vuos sitten kun oli niitä yli 35 asteen pakkasia)

    VastaaPoista
  2. Oikea asenne siulla ainakin on! Helppoa ei varmaan kuitenkaan ole ollut.
    Tsemppiä ihan hirmuisesti, arvaan mimmoisia noi nivelkivut voi olla (vaikka miulla ei reumaa olekaan), syksy tuo taas tullessaan kolotukset..

    Ja haleja <3
    Olis kiva nähdä pitkästä aikaa!!

    VastaaPoista
  3. On hyviä päiviä ja huonoja. Ja kun on huono päivä, niin sitten sitä osaakin valittaa ja kaikki positiiviset ajatukset löytyvät vessanpytystä :) Sarkasmin taju on kehittynyt huimasti :D Mutta pakko tässä on vain yrittää löytää joka päivä jotain hyvää, pahemminkin asiat voisivat vielä olla. Kuukauden kuluttua on jo reumalääkärin aika, sinne kun jaksaisi. Virallisesti mulla ei ole vielä reumaa, vaikka reumatekijä on positiivinen ja nivelet kipeänä. Byrokratian kukkaset!
    Jotain hyvää tälle päivälle: pilvet ovat upeita, mut viedään autolla kauppaan ja pääsen Lahteen, jos lonkka ei ole liian väsy :)
    Mä yritän kysyä mieheltäsi jos hänellä olisi aikaa viedä tyttöjä kirppikselle joku lauantai :) Nähtäisiin sit!!!!

    VastaaPoista