MINÄ olen TÄRKEIN

Yksi. Puuh! Kaksi! Puuh! Kolme. Puuh! Ja niin edelleen, puuh, puuh. Tämä neiti heitti tänään viltin lattialle, kaivoi vanhat fysioterapeutin ohjeet esille ja alkoi tekemään vatsa-, selkä- ja reisilihasliikkeitä. Koira tuli vierelle katsomaan, että mitä se akka lattialla makoilee ja puhisee. Kun herralle osoittautui ettei mitään mielenkiintoista leikkiä tai syötävää ollut tarjolle, hän asettautui pään viereen henkiseksi tueksi laskemaan, että emäntä pysyy laskuissaan eikä yritä huijata. Tai mitä nyt vähän siinä saattoi kelliä selällään toivoen parasta, että käsi sattuisi ohi mennen rapsuttamaan masua.

Olen monella tapaa miettinyt oman elämän muutoksia ja mitä sitä haluaa ennen kaikkea tehdä yhdellä ja ainoalla elämällään. Suuria kysymyksiä. 

Tänään minulle tuli yksi lause mieleeni; "Minä olen tärkein". Kaikin tavoin, niin fyysisesti, henkisesti ja ammatillisesti, MINÄ olen TÄRKEIN. Ja niinhän sen kuuluisikin olla. Kun kaikki muu on riisuttu pois, jäljelle jää vain MINÄ. Jos minua ei ole, mitä sitten on olemassa? 

Menneinä viikkoina milloin mikäkin paikka on minussa ollut krenkallaan ja tänään muistin fysioterapeuttieni sanat, että jos haluan etten löydä itseäni pyörätuolista 40 -vuotiaana, minun on pakko pitää itsestäni huolta. Toinen taas on sanonut, että jos ikinä haluan tulla raskaaksi, minun tulisi olla huippu kunnossa, jotta kykenen kantamaan lasta 9 kuukautta. Ja nyt katselen kivistäviä käsiäni, joita matalapaine ja kostea sää laittaa särkemään. Olisikohan aika katsoa totuutta silmiin ja todeta, etten minä ainakaan parempaan suuntaan ole menossa ja nyt MINÄ olen TÄRKEIN elämäni kannalta. 

Jos uskaltaa katsoa totuutta silmiin, on minun pakko myöntää ettei kehoni tule jaksamaan puutarhurin rankkaa, fyysistä työtä kovin montaa vuotta. Muuten ehkä, mutta käteni ovat valitettava osa, joita on vaikea fyysisesti vahvistaa. Jännetulehdukset ovat jättäneet oman jälkensä. 

Haluan kuitenkin tehdä fyysistä työtä ja pitääkseni pääkoppani kunnossa, minun tulee liikkua joka päivä. Fyysisen olotilan ja henkisen mielen kunnossa olemisella on vahva yhteys. Uskoisin että olen oppinut sen nyt kantapään kautta. 

Luonnollakin on suuri merkitys minulle ja minusta tuntuisi kauhealta, jos joutuisin suljetuksi sisätiloihin enkä voisi hyödyntää kaikkea oppimaani. Aivan kuin heittäisi 7 vuotta opiskelujani ja elämääni pois. 

Minulla on aikaa. Olen antanut itselleni aikaa tämän vuoden. Mietin, olen avoin uusille ajatuksille ja mahdollisuuksille, eri ihmisille. Eiköhän elämä heitä jotain tämän neidin eteen. Kun ottaa elämää kiinni kädestä, elämä ottaa sinua kädestä kiinni. Uskon näin.