Edessäni lautasella kököttää ihana lettu, räiskäle, lätty. Ja tämän herkun päällä kasa valkoista ja ilmavaa, synnillistä kermavaahtoa ja kasa vadelmahilloa. Katson sitä kuin kauneinta taideteosta, tarkastelen sen täydellisyyttä jokaiselta suunnalta, huokaisen ja käärin rauhallisesti rullalle. Se on niin kaunis!
Nautin kuinka vaaleanpunainen sekoitus tursuaa letun päädyistä, kun leikaan palan ja vien sen nauttien suuhuni. Täydellinen aamun aloitus.
Ostaa kuohuviinipullo ja poksauttaa se hyvän ystävän seurassa. Nauttia romanttisesta hömppäelokuvasta ja kikattaa ystävättären kanssa kilpaa niin kuin pienet tytöt tirskuisivat. Me kaikki olemme kuin pieniä tyttöjä, meillä kaikilla on vapaus.
On ihanaa löytää armo. Vielä ihanempaa on antaa itselleen armoa. Joskus ihmisen on käytävä kallonkutistajalla, joka muuten on aivan ihana ihminen, antaakseen ja saadakseen itselleen luvan olla armollinen.
Tiedän tunteen.. joillekin ihmisille on itsestäänselvyys olla itselleen armollinen, oon kateellinen semmosesta taidosta!! Mut eiköhän se sieltä vielä joku päivä löydy:)
VastaaPoistaNiin, ja vaikka sen armon saattaisi saavuttaakin hetkeksi, niin se tunne kyllä katoaa sen sileän tien uudestaan. Elämä on yhtä armon metsästämistä :)
VastaaPoista