Pohjalainen temperamentti pääsi taas valloilleen, kun vauhdin hurmassa viiletin kesän ensimmäiselle pyörälenkilleni ja ketjut jäivät jumiin ensimmäisen kilometrin kohdalla, niin että stoppi tuli äkkiä. Siinä oli armas 15-vuotias rautahepo vähällä saada sellaiset potkut ojanpohjalle, että pöpelikkö olisi vain pöhissyt ja kahahdellut. Tällaisen vapauden lennon äkinnäinen siipien katkaisu oli sellainen pettymys, että teki mieli hyppiä tasajalkaa ja huutaa kurkku suorana kaikki isojen poikien opettamat pahat sanat. Suutuspäissäni marssin kotia noutamaan sievää työkalupakkiani ja ottamaan renkaan irti ja sen jälkeen taas kiroilemaan, kun vaihteet eivät takuulla menisi ekalla yrityksellä paikoilleen. Kuten eivät menneetkään.
Siinä vaiheessa naapurin kiltti setä tuli tarjoamaan auttavaa kättä, vaikka perjantai-illan pienessä tuiskeessa olikin. Ketjut saivat uuden rasvapläjäyksen, vaihteistoa hieman rukattiin ja kaikki olennainen tuli puhuttua eli töistä, pyöräilystä, suvusta ja ihmissuhdestatuksestakin. Eli miksei se oma ukko tullut auttamaan naistaan hädässä..
Kaiken tämän selvityksen jälkeen tämä tyttö pääsi viimein kirmaamaan vapauteen!
Joskus ihmisten hyvyys saa kiitollisen mielen tulvimaan. Ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä ja minun naapurini, vaikka ovatkin osa hieman maistia nauttineitakin ympäri viikkoa, ovat suorastaan kivoja! Joskus mietin että mihinkäs sitä onkaan tultu muutettua, mutta täällä asuvat ihmiset ovat mukavia perusduunareita, rehtejä ja auttavaisia ihmisiä. Milloin on minun autoa työnnetty lumihangesta ja nyt korjattu pyöräkin!
Joskus hyvyys voi olla jotain ihanan pientä!
Ihana <3 :)
VastaaPoistat.U