Arjen pientä ylellisyyttä ; teetä venäläisestä koboltinsinisestä teekupista hopealusikoineen ja kuivakakkua kristallilautaselta. Joskus arjen kauneus löytyy pienistä asioista..
Tänä aamuna kävin keskussairaalan laboratoriossa veri- ja virtsakokeissa. Hoitaja naurahti, että tein aamun koeputkiennätyksen, 8 koeputkea verta ja kaikenkaikkiaan 16 asiaa, joita tutkitaan. Litania oli aika komia. Toivottavasti siitä verenpaljoudesta saadaan sitten jotain selvillekin. Reilun viikon kuluttua on sitten aika reumalääkärille. Jonkin verran jännittää mennä. En ole varma haluaisinko pyytää ystävää tai äitiäni mukaan.. Ei siinä ettenkö itse uskaltaisi mennä kuulemaan tuomiotani, mutta voi olla että tulen tuntemaan tarvetta pienelle avautumiselle jälkikäteen...
Aikaa kuluttaakseni luin odotussalin naisten lehtiä, joista yksi artikkeli jäi kiehtomaan. Artikkelissa haastateltiin erästä eläkkeelle siirtynyttä kosmentologi- koulun rehtoria. Tämä lämpimän oloinen ja edelleen viehättävän näköinen nainen sanoi mielestäni osuvasti, että itsestään välittäminen ja oman ulkonäön hoitaminen on myös osana sielun hoitamista. Hän tarkoitti enemmänkin, että tyytyväisyys itseensä heijastuu sisällekin ja se, että antaa itselle mahdollisuuden hierontaan, kasvohoitoihin jne. se on oman itsensä arvostamista, hemmottelua, välittämistä. Hieronnan kosketus vie rentoutuneisuuden värähtelyä sisimpään asti.
En tiedä miksi minua kiinnostaa niin paljon naiseus käsitteenä. Minun sukuni naiset ovat olleet oman naiseutensa kanssa hukassa, osittain jopa vammautuneita, ja siten siirtäneet omat vammansa uudelle sukupolvelle. Jollakin tavalla olen ottanut osakseni katkaista tämä kierre itseeni, jotta mahdollisella uudella naissukupolvella ei olisi samoja taakkoja kannettavanaan. Minussa on halu parantaa jo saamani haavat ja sen lisäksi vielä työntää vanhat kasvatuksen mukana tulleet vammat syrjään.
Samaisessa lehdessä oli myös artikkeli, jossa keskusteltiin asioista, joita naiset haluaisivat oppia tekemään tai olemaan. Olemaan sellaisia joiksi he ovat syntyneet, mutta puolia joita he eivät uskalla syystä tai toisesta toteuttaa. Useimmat asiat jotka tutkimuksessa tuli ilmi, olivat luovia piirteitä. Suurin osa naisista halusivat tavalla tai toisella olla luovia, mutta eivät uskaltaneet toteuttaa tarvettaan.
Pohdin. Jos minulta kysyttäisiin nyt mitä haluaisin olla, vastaukseni olisi varmaankin että haluan olla luova nainen ja nainen oikein isolla N:llä. Seuraavaksi herää kysymys mitä tarkoitan käsitteellä nainen?
Nainen, naisellisuus, naiseus... Naiseus ja naisellisuus on jokaiselle naiselle erilainen. Yhteiskunta, media, teollisuus myyvät myyttiä naiseudesta, joka on aivan vinksahtanut pois normaalin naisen elämänpiiristä. Lumoavinta naisellisuutta ja naiseutta on mielestäni, että nainen itse on tyytyväinen kehoonsa ja olemassaoloonsa. Se että viihtyy omassa kehossaan, olipa se sitten pyöreä, hoikka, pitkä tai pätkä. Olla rohkeasti ja ylpeästi nainen, säteillä omaa naiseuden luovaa voimaa. Ei sitä tarvitse juosta trendien perässä, paklata naamaansa naamioksi tai alistua jatkuvasti kiristyviin mielikuviin naiseudesta. Kun vain uskaltaa olla aito. Se on kauneutta.
Sisäisen naisensa löytänyttä naista on lumoava katsoa, aivan kuin yhtä lumoavaa on katsoa miestä, joka on löytänyt oman miehuutensa.
Minä tykkään ihan älyttömästi siitä miten kirjoitat:) Eksyn tänne varmasti tasaisesti lukemaan elämästäsi.
VastaaPoistaJa tiedätkö, onnellisuus voi tarttua. Minä pyrin siihen, ja niin selkeästi sinäkin:)
hihii, Selidan kanssa ihasteltiin sun blogia. luin kaikki postauksesi. on jotenkin hämmentynyt olo, kun niin hyvin välittyy välillä tekstin kautta tuntemattoman, mutta ihan oikeasti olemassa olevan ihmisen tunteet ja niihin samaistuu. hyvä hämmennys tämä on (:
VastaaPoistaLintupuu,
VastaaPoistamitä sinulle kuuluu? Et ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään...