Pimeys alkaa vaikuttamaan mieleen ja alan kaipaamaan aurinkoa, kaikkea kirkasta, turkooseja värejä, hassuja juttuja jne. Blogin taustakin sai muutoshalusta osakseen. Luuranko Jack Skellington on taas päivittäin naurattanut tietokoneen ruudulla. Kaamosmasennus on salakavalaa. Kun kaikki on ihan hyvin muuten, niin masennusta ei ole helppo huomata. On vain vaikea saada asioita aikaiseksi, aamuisin herätessä olo on kuin takapuoleen hauleja saanut Mama Bear ja aivan vahingossa ajattelematta tulee syötyä aivan liikaa, jonka tuloksena on tukeva uimarengas masun ympärillä. Tänään tuli itkettyä, kun uskalsin käydä viimein vaa´alla. Tuloksena ei ollut mitenkään miellyttävä numero. Niin kuin niin monen muunkin asian kanssa olen todennut ettei itku auta, vaan asialle on tehtävä jotakin. Ensi hätään oli mukava kuulla poikaystävältä, ettei minun ulkonäköni ole hänen silmissään niinkään muuttunut, yhtä ihana ja nätti olen edelleenkin. Bonuspisteet siitä, vaikka hän olisikin huomannut :) Aina tuntuu hyvältä, kun kuulee olevansa haluttu ihminen.
En tiedä onko huumorintajuni huonontunut, mutta oudosti kovin ironinen huumori on alkanut naurattamaan paljon enemmän tämän vuoden aikana :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti