torstai 10. kesäkuuta 2010

Jaksamisesta

Kiire ja väsymys ovat vieneet tätä neitiä kuin.... No, olkoon nyt vertauskuva ihan mikä vain, mutta siis rättinä lattialla maataan. Henkisesti ainakin. Monista asioista on taas tullut velvollisuuksia, joita pitää hoitaa ja viikonlopun vapaahetket ovat täyttyneet asioista, joita ei ehdi hoitamaan työviikon aikana. Sitäpä ihanampana tuntuu tämän illan joutilaisuus, mahdollisuus laittaa väsyneet jalat vesipaljuun likoamaan, nassuun kasvonaamio ja umpirakastuminen hyvälle tuoksuvaan vartalovoiteeseen, jota laitettiin monta kerrosta ihan joka paikkaan.

Olen pohtinut jaksamista monella tasolla, ihan psykologinkin voimin ja olen tullut siihen tulokseen, että jokainen  jaksaa omin tavoin, ja että jokaisella ihmisellä on oma rytminsä elää. Tässä maailmassa  oman rytmin seuraaminen on jotain, joka vaatii valintoja ja rohkeutta sanoa itsensä irti toisten luomasta kiireestä. Se että naapurin Mirkku on oikea voimanainen ja jaksaa käydä sitten ihan jokaisissa yhdistysten tempauksissa ja kissanristiäisissä, ei tarvitse tarkoittaa että itse pitäisi jaksaa samalla tavalla. Vertaaminen omaa jaksamista toisten jaksamiseen on aivan yhtä typerää kuin itsensä vertaaminen malleihin ja näyttäviin julkimoihin. Siitä ei saa aikaiseksi muuta kuin vain pahan olon, kun ei mukamas ole jotakin hienompaa. Hienoa on olla ihan oma itsensä!

Keväällä yritin opetella hieman asioiden aikataulutusta, jotta saisin ryhdytyksi joskus ikävämpiinkin asioihin, jotka saivat paniikin hien kihoamaan otsalle. Täytyy myöntää, että olen vieläkin opettelun vaiheessa, mutta voiton puolella jo. Nyt uutena asiana tulisi opetella nostamaan ihan arkisiakin asioita arjen yläpuolelle ja tehdä niistä omia hetkiä. Hetkiä joita odotellessa jaksaa puurtaa tavallisten työasioiden läpi. Kun arkipäivässä on vain muutama tunti aikaa hoitaa tärkeitä asioita, jo pelkästä ruoanlaitosta voisi tehdä sen oman hetkensä, josta nauttisi ja jota suunnittelisi hymy suin jo päivän aikana. Tehdä arkisista asioista tärkeitä. Niin pienistä asioista tulevat ne arjen auringonpaisteet ja hopeareunukset... Jaa-a, sitä opetellessa..