Uuteen elämään ?

Flunssa on viimein taltutettu, vaikka nenä niiskuttaa vielä hieman. Flunssasta ja fibrokivuista kärsiessä sain viimein odotetun herätteen itselleni. Aikaisemmin en ole jaksanut enkä oudolla tavalla pystynyt kiinnittämään mielenkiintoa muutoksiin, joita ruokailu- ja liikuntatapani vaatisi.
Näin jälkikäteen miettien olen tainnut tietää omat lukkokohtani. Kävin ennen vuoden vaihdetta energiaratahierojalla, joka puhdisti chakrani, aukaisi täysin jumiin menneet energiaratani ja hoiti muillakin keinoilla kehoani. Todennäköisesti saamani hoito helpotti saamaan lisää tilaa ja voimaa, että uusia asioita pystyisi tulemaan mieleeni.

Kulunut viikko on ollut mielenkiintoinen. Kun uusille asioille on valmis, ne tulevat elämään. Miettiessäni, että tarvitsisin hyvän kirjan tai tiedon  lähteen, joka kertoisi selkeästi ihmisen tarvitsemista ravinteista ja mahdollisesti innostavista ruokaresepteistä, sellainen löytyi kirjakaupan alennusmyynnistä huutaen, että ota minut mukaasi! Lisäksi olen löytänyt netistä paljon hyviä tutkimuksia fibromyalgiaan liittyen. Alan saamaan parempaa kuvaa, että mistä on kyse kun kehoni ei toimi niin kuin kuuluisi.

Ruokavalioon liittyen olen myös pohtinut että mikä onneton mielentila minussa on kun lohtusyön niin paljon. Asiathan ovat ihan hyvin elämässäni. Pohdiskelujen jälkeen ymmärsin, että perfektionistin perusluonne vain nostaa päätänsä. Minulle on vaikeita tilanteet, joita en ymmärrä tai joihin en pysty vaikuttamaan. Oman kehoni kivut ovat olleet nyt alitajuntaisia huolenaiheita. Heräilen taas keskellä yötä, nukun huonosti ja olen aamuisin kuoleman väsynyt kivuista puhumattakaan. Unen laatu on suoraan seurausta kiputiloihin.

Luettuani eri tutkimuksia, päätin kokeilla voisiko siinä olla jotain perää, että esim. fibromyalgiasta kärsivien ubikinolin puute aiheuttaa kehon hapetusstressiä, kipuja ja uupumista. Ne jotka ovat kiinnostuneet asiasta, tässä hyvä linkki ubikinolista . Kävin ostamassa luontaistuoteliikkeestä ko. pillereitä ja nyt 4 päivää niitä syötyäni, huomaan ainakin nukkuvani paremmin. En ole heräillyt öisin ja herään aamuisin pirteämpänä. Jaksan tehdä enemmän asioita. Väsähdän kyllä edelleenkin, mutta huomaan palautuvani nopeammin. Koska aloittamisesta on vasta hyvin lyhyt aika, suhtaudun vielä varovaisesti kommontoimasta ja hehkuttamasta asiaa, mutta varovaisen positiivinen olen. Toivon, että nämä antioksidantit helpottavat hieman elämää.

Totuushan on se, että jokapäiväisestä ruokavaliostahan tarvittavat ainesosat on saatava. Miten se voi olla mukamas vaikeaa ihmiselle, joka on ollut 7 vuotta aikanaan kasvissyöjänä?! Niskasta vain kiinni. Ja kas kummaa, kasvikset maistuvat jälleen niin hyviltä! Liikunnan suhteen on vain kuunneltava omaa kehoa. Sitä mennään mitä jaksetaan,mutta nyt kun energiaa on ollut enemmän, olen myös jaksanut lähteä koiran kanssa lenkille aamuisin. Tämän päivän saalis oli 5,5 km! Joskus  viime alkukesästä pystyin sellaiseen lenkkiin. Tänään on aika voittajafiilis, vaikka reisilihakset ja lonkat protestoivat hieman :)
Olen myös menemässä ensimmäiselle joogatunnille viikon kuluttua. Hieman jännittää, mutta toivon että siitä voisi löytyä sopiva laji, jolla saada kehoa rentoutumaan ja venymään.
Toivon, että löytäessäni vastauksia kysymyksiini ja toivon mukaan löytäessäni keinoja parempaan oloon, saan taas nukuttua, kivut vähenevät, kilot karisevat ja minulla on enemmän omanlaisempi olo. Toivon, että se pyllyä keinuttava nainen löytyy näiden suojamuurien takaa...

Tästäpä tuli nyt epätavanomainen selvitys minun olotilastani, mutta on hyvä saada ajatuksiaan ylöskirjoitetuksi.

Flunssassa

Pienessä kuumeessa ja flunssan kurimuksessa olemista, fibrokivut kiusaavat ja kiukuttaa. Pitäisi jaksaa tehdä opinnäytetyötä, mutta ei jaksa keskittyä mihinkään. Jalkapohjan ja pohkeiden lihaskivut saavat irvistelemään ja kärsivällisyys on hieman kortilla. Kukapa sitä nyt kipeänä haluaa olla, kun olisi asioita, joita pitäisi tehdä.Tänään pitää vain mennä hetkeksi iltatöihin, niistä ei voi luistaa. Väsyttää, kiukuttaa, haluaisin ryömiä lämpimään syliin ja olla siinä vain. Sitten laitan Jukka Pojan Mielihyvää-kappaleen soimaan ja hymy nousee takaisin huulille. Musiikki parantaa aina tämän tytön mielialaa.

 Huomaan taas, että olen surkea kärsimään hiljaa :D

Uusi vuosi on vaihtunut, menneeseen vuoteen on mahtunut aivan mielettömästi asioita, joita näin jälkikäteen tarkastellessa voi vain todeta, että ihme kyllä kaikesta on selvitty. Takana on todella vaikea ero, masennus, itsensä löytämisiä, työssä käymistä, sairastumisia, matkustelua ja uuden ihmissuhteen aloittaminen. Huh, huh sanon minä. Tytöllä on mennyt tosi lujaa!

Vihdoin ja viimein sain oman tietokuneeni kuntoon ja kaivettua bittiviidakosta kadonneeksi luullut kuvani, musiikkini ja muut tärkeät tiedostot. Katselen kuvia ja kuuntelen musiikki, ja ihmettelen kuka tuo ihminen on ollut? Jotenkin tunnen että vuosi 2010, on ollut oikeaa uudestisyntymisen aikaa. Vanhat traumat ja asiat ovat annettu anteeksi ja työnnetty taka-alalle, uusia ihmisiä on astunut elämään ja kun kunnolla jään pohtimaan asiaa, huomaan etteivät vanhat asiat nostata kipeitä tunteita esille.

Kuuntelin yöllä vanhoja kappaleita tietokoneeltani, joita en ole kuullut yli vuoteen. Sieltä nousi paljon vanhoja muistikuvia ja tunteita esiin. Hymyilin hellän surullisesti kuullessani  Lauryn Hillin Can´t take my eyes off you -kappaleen. Joskus kauan sitten oli kuuma, suloinen kesä ja olin umpirakastunut exääni. Viime yö tuntui olevan pientä jäähyvästelyä täynnä. Ymmärsin ja tunsin nyt kunnolla, että olen oikeasti mennyt elämässäni eteenpäin. Voin hymyillä hellästi muistoille ja antaa niiden sitten olla. Se elämä on takana päin ja minun on hyvä olla juuri tässä hetkessä katsellen toiveikkaasti tulevaisuuteen.

Olen pohtinut paljon omia tunteitani joulukuussa. Paljon on tapahtunut, mukavia asioita. Suhteeseeni on tullut arkea mukaan ja sen myötä enemmän luottamusta toiseen ihmiseen. Naureskelen joskus, että tähänkö on tultu että fiilistellään lököpöksyissä kotona toisen kainalossa tai kömmitään sohvalle nukkumaan kun toisen kuorsaaminen saa huokailemaan keskellä yötä..
Arkisten asioiden jakaminen on vahvistanut minun luottamustani toiseen ja koen enemmän tasapainoisuutta omassakin elämässäni. Kipeistä asioista on helpompi puhua ihan rauhallisesti. Ei ole tarvetta miellyttää toista hylkäämisen pelossa. Se että uskaltaa olla yhä enemmän oma itsensä rakkaan ihmisen rinnalla, tuntuu ennenkokemattoman upealta!

Pohdin edelleen, mitä rakkaus on ja miltä sen kuuluisi tuntua? Tiedän mitä intohimoinen rakkaus on.. Voiko rakkaus olla myös sydämen täyttävää hellyyttä toista kohtaan, turvallisuuden tunnetta, pieniä tekoja, arkista läsnäoloa, asioiden jakamista ja tukemista? Voiko rakkaus olla naurua, kiusoittelua, hiusten silittelyä? Sitä että katsotaan hieman toisen perään ja huolehditaan, että toisella on hyvä olla? Se, että pienen pienet asiat tuntuvat tärkeimmiltä kuin isot ja näyttävät tunteiden purkaukset...?

Miksi tuntuu niin pelottavalta sanoa toiselle ihmiselle että rakastaa häntä? Miksi sitä tuntee itsensä silloin niin heikolta ja aukinaiselta, herkältä, ettei haluaisi haavoittua vapaaehtoisesti? Rakkaudessa on voimaa, mutta se tuntuu silti hyvin pelottavalta. Milloin sitä itse oppisi, että rakkaus on vapauttavaa voimaa ja rakastaa voi myös vaikkei välttämättä saisikaan ihan samanlaista rakkautta takaisin?