Piru kerrallaan

Pirut eli pelot ovat kuin voikukkia. Juurineen ne on kaivettava ylös, kitkuteltava, varovaisesti luisutettava rikkarauta juuren myötäisesti aivan alas asti ja varovaisesti nostettava ylös. Hätiköimällä ei saada aikaan muuta kuin katkenneita juuria ja uusia alkuja. Voikukatkin on otettava pois yksi kerrallaan, kärsivällisesti.

Elämä oikeasti on verrattavissa puutarhan hoitoon. Hätiköimällä ei saada mitään aikaiseksi, perustukset on luotava hyvin tai muuten on edessä vain isompi savotta virheitä korjaillessa. Joskus pitää vain istahtaa ja annettava asioiden kulkea omaa tahtia, ei puukaan hoputtamalla kasva. Ja jos ei muuten, niin luontoäiti keksii omat jekkunsa, jonka edessä on vain kumarrettava nöyryyttään ja aloitettava alusta.

Pirunpelto edessäni huokaisen. Tänään yksi piru, huomenna toinen. Tänään menen kysymään opiskelija-asuntoa, johon minulla on varaa ettei katto katoaisi pääni päältä. Huomenna psykologin luo etsimään itselleni armoa. Loput pirut löytyvät jonosta seuraavina.

Piru kerrallaan...

PIRUJEN KITKENTÄÄ

Tänä aamuna itkin. Itkin pelkoni ulos tästä kehosta, laitoin ne eteheni ja myönsin, että pirut ovat palanneet vierailulle pohjalaisakan tupaan. Mielen tulisija on hiilloksilla, kylmä kahvikuppi pöydän kulmalla. Itkin teidät pirut eteheni, jotta näkisin kenen silmiin on minun katsomiseni. Itkin silmät punaisiksi, kuin punajuuret multaisella pellolla ja kuuntelin teidän ilkunnat. Pirut ovat minut tupaani ajaneet, läimäyttäneet oven kiinni ja jääneet päsmäröimään kuin isäntä maillaan, emäntä tuvassaan. Ja minut, ne ovat laittaneet palvelemaan.

Pirut, ne ovat minun pelkoni. Pirut ne kertovat etten minä osaa, pysty, kykene. Minä en ole mitään, en tiedä mitään, pysty mihinkään, uskalla mitään. Ja pienet uskon muruset, ne syötetään rotille.

Minä istun tuvassani, pöydän äärellä ja katson, kuinka pirut istuvat edessäni, keimailevat, ilkkuvat ja nauravat. Punajuurisin silmin katson vastaan ja otan puukon esille. Ja voimalla, karjaisten raivolla, isken puukon pöytään. Ja tuijotan.

Tämä tupa, tämä hiilloksinen tulisija, porinansa lopettanut kahvipannu. MINUN.