Tänään tekee mieli nostaa ankkuri ja lähteä, hypätä ensimmäiseen junaan ja katsoa mihin päätyy. Olemisen levottomuus iski, jotain hullua on tapahduttava, tehtävä, annettava asioille tilaa tapahtua! Poikaystävä saa odottaa, koira jäädä kotiin, tehtävät työt saavat jäädä kesken, haluaisin vain huristella autolla ( jos olisi sellainen toimiva) kiemurtelevia teitä pitkin ja haistella kevät tuulia. Viimeinkin Lintu haluaa oikoa siipiä ja kokeilla josko kevättuulet jaksaisivat kantaa mukanaan..
Mur, mur, murinaa kuuluu rinnasta, nahan alta, vääntelehtii ja kiemurtelee. Himo karjaista ääneen, kuuluvasti. Halu kirkua, hyppiä, huutaa, nauraa, juosta karkuun ja suudella intohimoisesti. Se on vapauden lapsen ääni. Kevät ja levottomuus ovat löytäneet uhrinsa...
