” Sanotaan, että jokaisen lihavan työn sisällä asuu laiha tyttö. Minun kohdallani se on suklaapupu , tosin pupu on hyppinyt pois jättäen vain jälkeensä kaiken suklaan.
Tällä hetkellä seison Choco Heaven – konditorion tiskien edessä hyperventiloimassa raskaan suklaan tuoksun huumaavassa tilassa. Tilanteesta ei paljon puuttuisi, jos alkaisin kieriskelemään maassa ja puhumaan kielillä, mutta silloin en saisi mahdollisuutta näyttää suurin piirtein täysijärkiseltä asiakkaalta ja pyytää myyjättäreltä valkosuklaahipuilla ja vadelmilla täytettyjä suklaaleivoksia. Koska minulla on suurisuuntaisia suunnitelmia niiden leivosten suhteen, päädyn pyyhkäisemään valuvan kuolan suunpielistä ja hengittämään syvään. Tarkistan sivuilleni josko mahdollinen itsehillinnän pettäminen on saanut huomiota, mutta onnekseni voin huokaista helpotuksesta. Konditorion pöydissä muut asiakkaat ovat syventyneinä kuka keskusteluihin, kuka kahviinsa itkemiseen, kun suklaiset makunautinnot ovat räjähtäneet kitalaen takaosiin ja aiheuttaneet naispuolisissa asiakkaissa hurmioituneen tilan.
Lasihyllyille asetellut suklaa-, juusto-, ja kermakakut sekä muffinsit, leivokset ja pikkuleivät tarjoavat jotain mieltä rauhoittavan hengellisen tilan, jos ensiksi iskevästä hyperventiloimistilasta pääsee jalostetummalla valaistumisen tasolle. Alan saaman itsestäni otteen ja kykenen hallitulla mielentyyneydellä tilaamaan neljä kappaletta valkosuklaa-vadelma-suklaaleivoksia, mukaan kiitoksia vain!
Pyyhkäisen ovesta ulos raikkaaseen kevät ilmaan, tuntien itseni kuin parhaimmaksi sotapäälliköksi ryöstöretken jälkeen ja puristan leivospakettia komeaa rintamustani vasten. Ja se mitä sanoin suurisuuntaisista suunnitelmista... Ja paskat! Suunta on kohti aurinkoista puistoa, jossa jollakin puiston penkillä on tilaa ja sitten...
Näyteikkuista heijastuu pyöreä nainen, kun kiihdytän vauhtiani eteenpäin kuin puuskuttava höyryjuna. Määränpää selvänä etenen niin keskityneesti etten huomaa kuinka sivukadulta ryntää mies ja tönäisee minua niin, että kallisarvoinen ryöstösaalis lennähtää käsistäni. Ja kuinkas muuten, kuin suoraan ohi kulkevan bussin alle!
Järkyttyneenä, rintoihin tarraantuneena voin vain katsella kuinka leivokset liiskaantuvat bussin pyörien alle. Järkyttyneessä olotilassa en kykene huomioimaan minuun törmänneen miehen anteeksipyyntöjä edes sen vertaa, että hyökkäisin raivoikkaasti sättien toisen kimppuun. Minun leivokseni, minun suklaavadelmaleivokseni!!!! ”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti