Puutarhurin töistä väsähtäneenä istahdan kirjoittamaan ja hymyilen. Norah Jones soi taustalla ja koira lepuuttaa päätänsä pöydän kulmalla. Elämä on ihan mallillaan, vaikka ajoittain on kahden viikon aikana tuntunut etten minä osaa mitään eikä mistään tule mitään. Olen hyvinkin epävarma monista asioista, mutta toisaalta osaan nykyään ottaa tunteet sellaisinaan kuin ne tulevat ja annan niiden mennä samaan menoon. Tänään oli tämän hetken viimeinen psykologin juttelutuokio. Eihän niitä ole ollut kovinkaan monta, mutta tuntuu toisaalta ihan hyvältä kun voi sanoa itselleen ja toiselle, että elämä taitaa ollaan ihan hyvin. Asioita tulee ja menee, mutta ne eivät vie enää mukanaan. Halin rutistus itselle!
On hyvä tunne siitä, että voin kuitenkin ottaa yhteyttä jos haluan jutustella asioista. Vaikka sitten kesänkin jälkeen. Taidan nyt antaa ajan hieman kulua ja katson sitten uudestaan.
Viime kirjoituksen jälkeen tämä pohjalaisakka nosti sitten itsensä sieltä suonsilmäkkeestä ylös niin että molskahti. Asiaa on auttanut paljon se, että aloitin jälleen fyysisen ja rankan työn, joka on niin mainio keino saada keho ja mieli nollatuksi hassuista ajatuksista. Sadomasokistisesti nautin kun paikat ovat hellinä, mutta toisaalta, kuten tänään, mietin että olenko vain tyhmä kun olen ryhtynyt tähän työhön.. Siis helpommallakin sitä ihmiset tienaavat elantoansa. Mutta kuten olen huomannut tässä vuosien varrella, puutarhapuoli ammattina vetää puoleensa omalaatuista porukkaa. Kenelläkään ei ole aina ihan kaikki asiat kotona ;)
Nyt kun mieli alkaa olla sellaisessa kuosissa, että voi laittaa sitä energiaa muihinkin asioihin, niin olen nyt viimein alkanut hiljalleen toteuttamaan ruokataparemonttia. Aikaisemmin listasin asioita, joihin moni yritys kosahtaa, ja nyt olen saanut muutamaan jo otetta. Se on kummallista kuinka jo se, että tekee itselleen ruokalistan jääkaapin oveen, auttaa. Ja se että syö ihan rauhassa. Olen syönyt viikon aikana oikein hyvin, mutta huomattavasti paljon vähemmän vaikka olenkin rankassa työssä. Keho alkaa ilmoittelemaan koska se on saanut tarpeeksi ruokaa ja sitten on hyvä lopettaa. Ei tee mieli syödä itseänsä ähkyyn. Mielummin siirtää jonkin hyvän syömisen hieman myöhäisemmäksi, kun oikeasti tekee mieli ja silloin nauttii siitä ihan eri tavalla. Ennennäkemätön tilanne minulle!
Toinen halin rutistus itselle!
Kolmas halin rutistus voisi tulla siitä, että voin taas peiliin katsoessa sanoa itselleni kuinka nätti olen. Hetkellisen lamaannuksen ja itsetunnon pohjamudissa uinnin jälkeen, kykenen katsomaan itseäni ja olemaan kiitollinen kaikista toimivista kehon osista ja hymyilemään itselleni armollisesti. Täältä sitä noustaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti